Kuin lapsi minulle

Kulunut viikko on ollut jotenkin niin hektinen uuden työn myötä, että kotiin päästyäni en vain kerta kaikkiaan ole jaksanut istua koneella ja näpytellä blogiin kuulumisia.Työpäiväni ovat pidentyneet merkittävästi, työaika on edelleen sama 7,5 h + 0,5 h ruokkista, mutta työmatkaan onkin tullut sitten "hieman" muutosta. Aikaisemmin kuljin bussilla n. 15 min/suunta. Nyt kuljen junalla n.1 h/suunta + kävely asemalle n. 15 min/suunta. Määränpäässä kävelyä toimistolle ei onneksi tule enepää kuin 5 min. Esimerkiksi tällä viikolla olen lähtenyt kotoa viimeistään 7:25 ja tullut kotiin n. 18:30. Loistavalla pitkällä matikallani laskettuna se tekee n. 11 tunnin mittaisia päiviä. MUTTA, minä en valita! :) Ainakin tämä ensimmäinen viikko uudessa työssä on ollut ihan hurjan mielenkiintoinen, uttaa asiaa on tullut roppakaupalla ja paljon on opittavaa ja sisäistettävää. Ja sekös tästä kaikesta tekee niin mielettömän kivaa. Olen niin innoissani, ettei mitään tolkkua. Odotan jo ihan tohkeissani, että pääsen oikeasti tekemään niitä töitä, nämä kaksi ensimmäistä viikkoa kun menevät perehdytyksen parissa.

Ainoa miinus tällä hetkellä, joka liittyy näihin pitkiin työpäiviin on se, että Emma ei voi enää olla luonani. Olisi kohtuutonta pitää pieni koira yksin kotona niin pitkiä aikoja, joten Emma on muuttanut vanhempieni luokse. Emma asustelee siis vanhempieni luona viikot, ja minusta on tullut viikonloppuäiti. Eilen isä oli tuonut Emman kotiin hieman puolen päivän jälkeen ja pikkuinen oli täällä odottomassa kun tulin töistä. Voi sitä pienen koiran riemua, kun hän vihdoin heräsi unestaan ja tajusi, että olin tullut kotiin. Puhumattakaan siitä reimusta, jonka itse koin kun sain ottaa pikkuisen syliin :)

Tämä Emmaan kohdistuva järjestely on toivottavasti vain tilapäistä, mutta voi hyvinkin olla että se saattaa muuttua pysyväksikin. Tarkoitus on kuitenkin nyt alkuun, että Emma lähtee vanhemmilleni aina maanantaisin ja tulee takaisin kotiin perjantaisin. Tosin poikeukksia tähän järjestylyyn tulee varmasti, ja yhden poikkeuksen tiedänkin jo. Itse kun olen lähdössä pikkujouluristeilylle, niin Emma on kokonaiset kaksi viikkoa vanhempieni hellässä huomassa.

Tämä nykyinen järjestely Emman suhteen on tosiaan Emmaa ajatellen paras tällä hetkellä, vaikka asunto tuntuukin niin kovin tyhjältä ja hiljaiselta viikolla ilman Emmaa. Kun tulee kotiin ei kuule pieniä tassuja laminaatilla, ei kuule pienen koiran tuhinaa eikä pienen koiran käskemistä, kun hän haluaa herkkupaloja iltaisin. Ja vaikeinta minulle on nukahtaminen; yleensä Emma nukkuu aina sängyssä ja hänen hengityksensä on jotain niin rauhoittavaa kuunnella.

Vaikka tiedän, että Emma vahnempieni luona ollessaan varmasti ikävöi minua, niin Emmalla on varmasti helpompaa, sillä vanhempieni luona hänellä on kolme kaverusta: Lilli, Mimmi ja Pepi. Ja juttelenhan Emman kanssa puhelimessa melkein päivittäin :) Emma on pikkuinen vauvani. Vauva, joka joulukuussa täyttää 9 vuotta!