Heinäkuun 20. päivä syntyi neljä pientä neitokaista turenkilaisessa kotikennelissä. Kasvattaja oli minulle ennestään tuttu ja sain seurata Facebookin kautta pienokaisten alkutaivalta kuvien muodossa. Jossain vaiheessa kyselin muuten vain pentujen kuulumisia ja oliko pennuille jo löytynyt koteja, ihan vain uteliaisuudesta ;) Kasvattaja vastasi, että kaksi tytöistä olivat löytäneet kodit, yksi jäisi kasvattajalle ja yhdellä oli vielä koti hakusessa, mutta että hänelle varmasti löytyisi sopiva. Saatoin sitten puolivahingossa kysellä hieman lisää tästä viimeksi mainitusta pennusta ja n. viikko myöhemmin olin jo katsomassa pentua.
Ja sehän oli sitten menoa sen jälkeen. Nukuttuani yön yli, ilmoitin kasvattajalle, että mikäli hän kelpuuttaa minut pennun uudeksi omistajaksi, niin pentu saisi kodin luotani. Ja niinhän siinä kävi, että Marsquella's Fairy of the Rain, tuttavallisemmin Lila, sai kodin luotani.
Kun muut pennut luovutettiin syyskuun puolessa välissä n. 8 viikkoisina, ei minulla yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta ottaa pentua. Työkiireet painoivat päälle sen verran pahasti, että vasta lokakuun puolessa välissä minulla oli sopiva sauma ottaa pentu. Halusin viettää pennun kanssa kunnolla aikaa (ts. olla kotona, enkä töissä) ja lokakuussa minun oli mahdollista ottaa viikko lomaa, ja tämä sopi kasvattajallekin oikein hyvin. Lila oli siis 12 viikkoinen, kun hänet hain kotiin.
Lila kotiutui hyvin ja nopeasti. Emma oli alkuun hieman skeptinen, vaikka oli ollut mukana tutustumassa pentuun kasvattajalla. Luulen, että Emma ajoittain kuvitteli, että kohta tuo kakra lähtee, ja saan taas olla rauhassa. Muutama viikko siinä meni ja Emma heltyi. Emma hyväksyi Lilan nopeammin kuin uskoin ja tuon jälkeen nukkuivat aina vierekkäin. Emmasta ei ehkä ollut Lilalle leikkikaveriksi (Emalla ikää kuitenkin sen verran, että otti ennemmin rennosti sohvalla), mutta Emma oli Lilalle tuki ja turva. Tätä en kuitenkaan tajunnut ennen kuin Emmaa ei enää ollut.
Emman poismenon jälkeen Lilasta on tullut hyvin varovainen muiden koirien suhteen ja varsinkin isommat koirat ovat kovin pelottavia, vaikka kuitenkin kovasti kiinnostaisi mennä tekemään tuttavuutta. Uskon kuitenkin, että Lilan rohkeus vielä palaa, kunhan pikkuinen hieman kasvaa ja aikuistuu.
Lila on nyt hieman reilu 8 kuukauden ikäinen ja painaa n. 2,3 kg. En usko, että Lila kovasti enää tuosta kasvaa, lähinnä ehkä rotevoituu, mutta paino pysyttelee varmastikin siinä 2,5 kg:n tuntumassa. Tällaisen pikkuisen koiran minä halusinkin, vaikkakin päätös Lilan ottamsisesta tulikin hieman extempore. En ollut ajatellut hankkia toista koiraa, ennen kuin kävin Lilaa katsomassa.
Kuvituksena Lilan "vauvakuvia", jotka valitettavasti ovat kännykkäkameralaatua. Tajusin juuri, etten ole ottanut yhtäkään vauvakuvaa Lilasta järkkärillä (joka on muutenkin jäänyt luvattoman vähälle käytölle viime aikoina...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti